Seisomme rivissä ja
odotamme vieraidemme saapumista. Kaikkia jännittää ja naurattaa. Kukaan ei
oikeastaan tiedä millainen oma vieras luonteeltaan on tai miltä tämä näyttää.
Pitäisikö kätellä vai halata? Pian lentokenttä täyttyy saapuvista matkustajista
kantamuksineen. ”Sieltä ne nyt tulee!” Juoksen halaamaan matkan uuvuttamaa
espanjalaista vierastani, sekä tervehdin muitakin. Tästä viikko alkaa.
Erasmus+ - ryhmässämme on
oppilaita Suomesta, Puolasta, Espanjasta, Saksasta sekä Italiasta. Maanantaina
kokoonnuimme kaikki yhdessä Limingan lukion luentosaliin aloittamaan viikon
hienoilla esitelmillä, joita kukin koulu oli tehnyt. Aiheena olivat
ihmisoikeudet ja etenkin ihmiset, jotka elävät vammaisuuden tai muun vaivan
kanssa, jonka vuoksi he tarvitsevat erityistä tukea jokapäiväisessä elämässään.
Esitelmien kautta pääsimme tutustumaan maidemme tilastoihin, lakeihin sekä
tarjoamiin tukiin ja suhtautumiseen vammaisia kohtaan.
Tiistaina pääsimme
tutustumaan Limingan toimintakeskuksen ja Luovin toimintaan, sekä pyrimme
ymmärtämään käytännöntasolla mm. kuuroutta, sokeutta ja elämää
liikuntarajoitteisena. Oppilaiden täytyi suorittaa erilaisia tehtäviä, kuten
pyörätuolilla liikkumista yleisissä paikoissa, sekä portaissa kulkemista silmät
sidottuna. Aktiivinen päivä huipentui maalipallo peleihin. Maalipallo on
näkövammaisille suunnattu joukkuepeli, jossa pelataan ns. helisevällä pallolla,
joka tulee ottaa kiinni sen ääntä seuraten. Minun ja monen muun mielestä kyseinen
laji vaikutti haastavalta, mutta myös hyvin mielenkiintoiselta ja taitoja
harjoittavalta.
Keskiviikkoa ja torstaita
oli täydentämässä Oulun yliopistolla vierailu, Megazonessa hurjastelu sekä
tutustuminen alakouluun. Vieraamme pääsivät myös suomen kielen tunnille
tutustumaan kauniiseen kieleemme. Nimimerkillä epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän
– sana oli aiheuttanut suurta hämmennystä. Yliopistolla tutustuimme
suomalaiseen koulujärjestelmään Johanna Lampisen saattelemana, sekä teimme
pienimuotoisia harjoituksia yliopiston vaihto-oppilaiden kanssa. Meidät
jaettiin ryhmiin ja omaani kuului eri-ikäisiä ihmisiä Suomesta, Espanjasta sekä
Japanista. Puhuimme ihmisoikeuksista ja yhdistimme niitä kuviin, jotka omalla
kauniilla tavallaan toivat jonkin oikeuden mieleemme. Kaikista mielenkiintoisinta
päivässä oli Suomen ensimmäisen vammaistutkimuksen professorin, Simo Vehmaksen
persoonallinen luento, joka koski ympärillämme olevaa vammaisuutta. Koulumme
oli ollut mahdollistamassa kyseistä luentoa ja mielestäni oli hienoa olla läsnä
niin kansainvälisen asian ytimessä ihmisten kanssa, joiden kotimaassa vammaisuuteen
suhtaudutaan eri tavalla. Eikä aina suinkaan positiivisesti.
On totta, että joissain
maissa vammaisia piilotellaan ja jopa pelätään. On totta, että heitä ei aina
huomioida infrastruktuurisesti ja on totta, että heitä väheksytään. On myös
totta, että yksikään vammaisuuden kanssa elävä ei ole yhtään vähempiarvoinen
kuin minä tai sinä!
Maanantaina katsomissamme
esitelmissä oli mukana videoita, joissa ääneen pääsivät ihmiset, jotka olivat
koko viikon olleet aiheena niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Videoilla he
kertoivat haluavansa niinkin normaalia kohtelua muilta ihmisiltä huolimatta
siitä, että he tarvitsivat erilaista tukea elämässään. Luennot saivat minut
miettimään, miten voin parantaa ympäristöäni sekä tapaani kohdata muita. Ja nyt
tiedän edes vähän paremmin.
Perjantaina vietimme
viimeistä päivää yhdessä. Vieraamme ulkomailta pääsivät tutustumaan Vanhaan
Liminkaan sekä Limingan kirkkoon, jossa käsiteltiin Olli Seikkulan kanssa
kulttuurisia ja uskonnollisia eroja ja yhtäläisyyksiä maidemme välillä.
Myöhemmin pääsimme yhdessä Limingan luontokeskukselle lumikenkäilyn,
makkaranpaiston ja yhteisen viikon sulattelun merkeissä. Itkulta ei kukaan
välttynyt, kun mietittiin, miten hieno viikko meillä olikaan ollut!
Koen olevani hyvin
onnekas ollessani osana erasmusviikkoa ja henkilökohtaisesti opin hurjasti
uutta. Yhdessä teimme paljon pulkkamäestä iltatapaamisiin ja laulamiseen asti. Tuntemattomista
ihmisistä tuli minulle tärkeitä ystäviä, joita tulen näkemään viimeistään ensi
joulukuussa, kun osa meistä matkaa Espanjan Alicanteen. Osa pääsee jo
toukokuussa Saksaan Backnangiin. Kokemusta paransivat monenlaiset mielipiteet,
sekä oman kielitaidon kehittyminen ja sen käyttäminen. Haluaisin kiittää
opettajia ja oppilaita, sekä kaikkia heitä, jotka olivat jollain tapaa osana
tuota sanoinkuvailematonta viikkoa!
Erasmusviikko
5.2.-11.2.17
-
Olivia Mustapää